Haluan olla kuusi

Pelottaa, ahistaa, itkettää, mutta samaan aikaan hyppii tasajalkaa ilmaan ja nauraa ku on nii hyvä olo ja onnellinen.

Ennen oli niin helppo aamulla nousta ja hörpätä kuppi kahvia, heittää pikkuveljen poskelle pusu, hypätä pyörän selkään ja lähtee kouluun. Siellä oli tutut ja turvalliset opettajat, samat vanhat kaverit eskarista asti, samat ruokalistat ja välitunti palloilut. Ei sitä osannu arvostaa sillon samallailla, arkea, koulua, turvallista ja tuttua ympäristöä. Mutta yhtäkkiä yheksän vuotta oli ohi ja seisottiin puvut ja mekot päällä ottamassa kuvia ja onnitteluja toisiltamme, joku saatto tirauttaa pari kyyneltäki, ei sitä vielä sillon tajunnu mitä tapahtu, miten kaikki lähti eri teille, ja ku sano hyvästit, joillekki ne oli viimiset.

Nyt vaa tuntuu tyhjältä, ku ei tiiä mitä tulevaisuudessa on, se pelottaa, ahidistaa, mutta samalla se on aivan mielettömän vapauttavaa. Pienenä aina halus olla iso, että sais ite päättää, ite tehä. Mutta nyt ku on iso(mpi), kaikki vaa pyörii päässä, liikaa vaihtoehtoja, miten 15 vuotias lapsi pystyy muka tekemää oikeita päätöksiä, mistä minä muka tiiän mikä musta tulee isona, missä oon hyvä tai mitä haluan tehä mun elämällä?

Tiiän että sitä ei vielä tarvi miettiä, ja että joku 46 vuotiaskaa ei vielä välttämättä tiiä. Ku haluais vaa pysyä siinä samassa tutussa ja turvallisessa, koska kaikki muu on niin pelottavan isoa ja vaikeeta, pelkää eksyvänsä tai epäonnistuvansa. Mutta oikeesti on vaa pakko sanoa itellee että jonnekki on mentävä, kyllä se oma tie ja ala löytyy, vaikka se on vaikeinta maailmassa, koska kukaan ei oo sulle kertomassa mitä tehä ja minne mennä. Mutta pitää muistaa että aina ku on unelma, vaikka se ois kuinka iso, ja vaikka olis kuinka pieni ja heikko, se on mahollista saavuttaa. Pitää vaa luottaa itteensä, koska ku on tarpeeks itseluottamusta ja tahdonvoimaa, pystyy ihan mihin vaa. Eikä saa pelätä epäonnistumista, koska kaikki ei aina tuu kultalautasella ekalla yrityksellä suoraan kotiinkuljetuksena, vaan niitte asioitte etee pitää tehä aivan hulluna töitä ja ikinä ei saa luovuttaa. Kova yritys palkitaan aina, ja vaikkei aina saiskaa sitä mitä eniten haluaa, aivan varmasti saa aina sen mitä oikeesti eniten tarvii.

Itellä ollu kevyt työmaa löytää oma paikka, en oo valmis menemää lukio, en oo valmis kasvamaa, en halua, haluan vaa olla 6 vuotta ja käyä eskarissa, kesällä syyä jätskiä ja talvella rakentaa lumiukkoja. Mutta ku oon 15 ja on pakko mennä jonnekki jatko-opintopaikkaan, pääsin kouluun johon en ois ees oikeesti halunnu, peruin paikan koska se on ehkä jonku muun suurin unelma. Ootin ja ootin, ootin koko kevään että tulee kirje että oon päässy opistoo, kaikille kavereille tuli ensin, kävin varmaa kymmenen kertaa postilaatikolla sen päivän aikana, mutta sitku se kirje viimein tuli, se oli ihan hirveetä. Olin oottanu tavallaa sitä että välttämättä en pääse, mutta se oli silti ihan hirveetä, mietin vaa kokoaja että mikä mussa on vikana, miksi en riitä, mitä teen, minne meen, kuinka hukassa voin oikeesti olla? Meni monta viikkoa sulatella sitä, olin vihanen, pettyny, surulline, en tienny mitä tehä ja en halunnu ajatella syksyä koska ahisti niin paljon se, että joudun vaa menemää jonnekki kouluu koska en tiiä mitä haluan. Ahisti aivan mielettömästi, aina ku joku puhu koulusta tai opskasta. Mutta silti salaa toivoin kokoajan että jospa kuitenki joku tarvis sitä paikkaa vähemmän ku minä ja saisin sieltä vielä paikan. Oi sitä onnenpäivää, sitä helpotuksen feelistä ku se puhelu tuli sieltä ja mun ensvuoden ahistus katos. Vuos lisää aikaa miettiä, löytää itteni, löytää polkuni, valita koulu ja opiskella silti vähän jo ensvuotta varten.

Kaikki me ollaan välillä hukassa, kaikki me ollaan ihmisiä ja meitä pelottaa välillä koska kukaan ei oo lukemassa meille etukäteen elämäntarinan seuraavaa lukua, mutta ei se kuulukkaa olla nii, sitähä varte me ollaa hukassa että voijaa selvittää päätä ja löytää oma paikka ja tie niistä monista, tai joskus nollasta vaihtoehosta. Kaikille löytyy paikka, ihan varmasti, pitää vaa antaa itellee aikaa löytää niitä omia kiinnostuksia ja taitoja, haaveita ja vahvuuksia. ❤✌