22. huhtikuuta 2017

elämänkevät

en löydä sanoja
vaikka niistä miljoona kätken sydämmeeni

en löydä hymyjä
niitä joita kasvoillani kannan päivin

mutta öin
en löydä auringon loistetta

lieneekö pilveni peittänyt valon
sisällä vallitsevaan kylmyyteen

se jäätää pienimmätkin hetket onnesta
kätkien sisälleen kaiken
jota menneisyydestä löydän

mutta mene
sillä hymysi valaisee pimeän laakson
onni löytää kyllä tiensä
niin löydät sinäkin

joten mene
ennen kuin eksyt aikasi harmauteen
aika kyllä odottaa

nuoruus kantaa
niin kuin sydämmesi
jota niin kauniisti kannat

mene
etsi ja löydä

kätke kaikki sydämmeesi
vahvoilla käsillä
suurilla sanoilla

menneisyydestäsi tulet vahvemmaksi
tulevasta ehjäksi

joten mene

...

aikaa on

ikävä kaivaa siihen kilometrien pituisen ojan jota pitkin hukkaan valuu energiakenttä
ei jaksa. mutta tarviiko aina

entä jos vaan olisit siinä
heiluttelet jalkoja ja katselet nurkassa kasaantuvaa pyykkivuorta

onko kokoajan pakko näyttää hyvältä
juosta matolla tai paikasta toiseen
suunnitella ja selitellä sitä sun tätä

ei, eikä se ole edes mielipidekysymys miten ihanaa. olla vaan ja tuijjottaa ikkunaa piiskaavaa sadetta

lepoa ja unta

aina muka kiire, eikä mistään löydy henkireikää. entä jos se olisinkin minä, joka tuo hymyn kasvoilleni.

ai että muka riittäisin
vaikka netti pulppuaa mitä hienoimpia kenkiä ja kauniimpia peppuja ja tyttöjä mekoissaan keskellä paratiisia
pojilla on aina muskelit, siksi ne varmaan on niin vahvoja
mutta olenhan minäki

tänään minä riitän, ehkä huomennakin
vaikka en tee mitään ja harjaan takkupehkoani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen

puoli vuotta lepoa
ehkä kaikesta
ehkä itsestäni
vaikka olen uupuneempi kuin koskaan
haluan joka aamu herätä todellisuuteen jossa saa katsoa omaa uninaamaa ja nukkaantuneita yöhousuja ja nauraa auringonpaisteelle

ei siksi että elämäni olisi täydellistä
ei siksi että vain ehjä ihminen on onnellinen
ei siksi että jotain olisin löytänyt
vaan siksi, että joka päivä herään ja on lupa mokata uudelleen
lupa itkeä
lupa nauraa

eikä tarvitse olla yksin

sen siitä saa kun rakastuu
elämän pieniin valopisteisiin nimittäin

kaukaa kun kulkee pimeän polun
tietää, kuinka helppo on löytää lähellä kasvavat auringonkukat

kevät.
elämänkevät.

8 kommenttia:

  1. Anonyymi22.4.17

    En tiedä mitä tähän vois sanoa. Vaikka että kiitos. Kiitos ihan oikeesti tästä tekstistä.

    Oot varmasti ihan uskomattoman hieno ihminen, rakastan sun ajatuksenkulkua.

    VastaaPoista
  2. Mä en kestä.. Oot niin taitava. Löydän itseni tuosta tekstistä osittain. Samoja ajatuksia ja kysymyksiä.
    Oi että, niin niin iso sydän sulle! ❤

    VastaaPoista
  3. https://www.google.fi/search?q=tommy+tabermann+runot+taskut+täynnä&oq=tommy&aqs=chrome.1.69i57j35i39j0j5j69i61l2.2945j0j4&client=ms-android-huawei&sourceid=chrome-mobile&ie=UTF-8#imgrc=XSPkopx5SiZu3M:&xxri=11

    VastaaPoista
  4. Ihana teksti. <3

    VastaaPoista
  5. Anonyymi14.5.17

    Ihana teksti♡♡

    VastaaPoista
  6. Anonyymi12.7.17

    wau mikä kirjoitus!❤

    VastaaPoista
  7. Anonyymi16.7.17

    ihana teksti, niin ajankohtaisia mietteitä minulla juuri nyt. tekstilläsi sait aikaan kylmät väreet ja pisarat valumaan silmistä❤

    VastaaPoista
  8. Anonyymi14.8.17

    Milloin kirjotat taas? Nä on niin hyviä. Ihan ku kirjaa lukis :)!

    VastaaPoista

Olet omena