en löydä sanoja
vaikka niistä miljoona kätken sydämmeeni
en löydä hymyjä
niitä joita kasvoillani kannan päivin
mutta öin
en löydä auringon loistetta
lieneekö pilveni peittänyt valon
sisällä vallitsevaan kylmyyteen
se jäätää pienimmätkin hetket onnesta
kätkien sisälleen kaiken
jota menneisyydestä löydän
mutta mene
sillä hymysi valaisee pimeän laakson
onni löytää kyllä tiensä
niin löydät sinäkin
joten mene
ennen kuin eksyt aikasi harmauteen
aika kyllä odottaa
nuoruus kantaa
niin kuin sydämmesi
jota niin kauniisti kannat
mene
etsi ja löydä
kätke kaikki sydämmeesi
vahvoilla käsillä
suurilla sanoilla
menneisyydestäsi tulet vahvemmaksi
tulevasta ehjäksi
joten mene
...
aikaa on
ikävä kaivaa siihen kilometrien pituisen ojan jota pitkin hukkaan valuu energiakenttä
ei jaksa. mutta tarviiko aina
entä jos vaan olisit siinä
heiluttelet jalkoja ja katselet nurkassa kasaantuvaa pyykkivuorta
onko kokoajan pakko näyttää hyvältä
juosta matolla tai paikasta toiseen
suunnitella ja selitellä sitä sun tätä
ei, eikä se ole edes mielipidekysymys miten ihanaa. olla vaan ja tuijjottaa ikkunaa piiskaavaa sadetta
lepoa ja unta
aina muka kiire, eikä mistään löydy henkireikää. entä jos se olisinkin minä, joka tuo hymyn kasvoilleni.
ai että muka riittäisin
vaikka netti pulppuaa mitä hienoimpia kenkiä ja kauniimpia peppuja ja tyttöjä mekoissaan keskellä paratiisia
pojilla on aina muskelit, siksi ne varmaan on niin vahvoja
mutta olenhan minäki
tänään minä riitän, ehkä huomennakin
vaikka en tee mitään ja harjaan takkupehkoani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen
puoli vuotta lepoa
ehkä kaikesta
ehkä itsestäni
vaikka olen uupuneempi kuin koskaan
haluan joka aamu herätä todellisuuteen jossa saa katsoa omaa uninaamaa ja nukkaantuneita yöhousuja ja nauraa auringonpaisteelle
ei siksi että elämäni olisi täydellistä
ei siksi että vain ehjä ihminen on onnellinen
ei siksi että jotain olisin löytänyt
vaan siksi, että joka päivä herään ja on lupa mokata uudelleen
lupa itkeä
lupa nauraa
eikä tarvitse olla yksin
sen siitä saa kun rakastuu
elämän pieniin valopisteisiin nimittäin
kaukaa kun kulkee pimeän polun
tietää, kuinka helppo on löytää lähellä kasvavat auringonkukat
kevät.
elämänkevät.
En tiedä mitä tähän vois sanoa. Vaikka että kiitos. Kiitos ihan oikeesti tästä tekstistä.
VastaaPoistaOot varmasti ihan uskomattoman hieno ihminen, rakastan sun ajatuksenkulkua.
Mä en kestä.. Oot niin taitava. Löydän itseni tuosta tekstistä osittain. Samoja ajatuksia ja kysymyksiä.
VastaaPoistaOi että, niin niin iso sydän sulle! ❤
https://www.google.fi/search?q=tommy+tabermann+runot+taskut+täynnä&oq=tommy&aqs=chrome.1.69i57j35i39j0j5j69i61l2.2945j0j4&client=ms-android-huawei&sourceid=chrome-mobile&ie=UTF-8#imgrc=XSPkopx5SiZu3M:&xxri=11
VastaaPoistaIhana teksti. <3
VastaaPoistaIhana teksti♡♡
VastaaPoistawau mikä kirjoitus!❤
VastaaPoistaihana teksti, niin ajankohtaisia mietteitä minulla juuri nyt. tekstilläsi sait aikaan kylmät väreet ja pisarat valumaan silmistä❤
VastaaPoistaMilloin kirjotat taas? Nä on niin hyviä. Ihan ku kirjaa lukis :)!
VastaaPoista