Stay

Kaikki me kiinnytään ihimsiin enemmän tai vähemmän, eritavoilla ja eriverran. Ystäviin, perheeseen, koulukavereihin ja kaikkiin muihinki joita meijä elämään tulee. Mutta kaikki ei aina jääkkää siihe mihi on tullu, ja se on ihan hirveetä sillon ku on oikeesti ollu jonku kanssa tosi paljon ja siitä on tullu tosi tärkee.

Ei enää teekkää kaikkia asioita sen kaverinkaa joita on aina tehny, liikkuu iha eri porukoissa ja tekee iha eri juttuja. Vaikka se ois fyysisesti tosi paljon samoissa paikoissa, se yhteys vaa on kadonnu. Ei osaa enää puhua samallailla, eikä osaa sanoa asioita jotka tois sen takas. Se vaan on siinä eikä siitä saa otetta. Vaikka se on sun elämässä tavallaan, se on osittain kadonnu. Osa itestä on kadonnu.

Haluis vaa korjata asiat ja olla taas tekemisis, mutta vaikka puhuu ja puhuu, se väli siinä välissä vaa pysyy, eikä voi vaa vetästä sitä toista takas koska se saattaa tippua siihen välillä olevaan tyhjyyteen ja kadota sun elämästä lopullisesti. Aina vaan sanotaan että pitää vaa oottaa, antaa ajan korjata asiat. Se aika tuntuu loputtomalta ja pahinta on se ku ei ite pysty tekemään mitään. Kattoo vaa sivusta ku toisella on iha yhtä paha olla ku itellä ja silti ei oikee osaa sanoa mitään.

Vaikka kuinka se tuntuu niin pahalta oon tajunnu sen että ihmiset jotka kuuluu sun elämään, löytää kyllä aina tiensä takas siihen vaikka ne välillä oiski puolikkaan valovuoden päässä kaikesta. Ja vaikka joku ihmine ois sun elämässä yhen päivän, tai kolmekymmentä vuotta, niillä kaikilla on joku tarkotus vaikka sitä ei ite välttämättä tajuais ku vasta myöhemmin. Mutta jos on ihan oikeesti menettäny jonku ihmisen vaa yksinkertasesti satuttamalla sitä liikaa tai olemalla hiljaa liian pitkään, sillon pitää ite korjata asia, ku ei se korjannu antamalla aikaa. Tiiän itekki kui vaikeeta on mennä puhumaa jollekki kaverille jonkakaa on ollu monta kuukautta jotai faittii, mut itelle tulee nii paljo parempi fiilis koska ensinäki kuka ei vihais sitä et on välit poikki jonkukaa, mut toisaalta myös siks et tietää ainaki et ku se ihmine antaa aina vaa anteeks sulle ja sää sille nii se on oikeest semmon ihmine joka tulee olee su elämäs pitkään.

Tää on varmaa aika sekavaa luettavaa mut kaikee tä sotkun keskellä kuitenki tuntuu siltä että ku oikeesti kattoo ympärilleen nii kyllä sitä rakkautta ja niitä ihmisiä riittää. Ja vaikka välillä ois kui vaikeeta jonku ihmisen kanssa tai ittensä kanssa, jos se on vörtti mennä kaikkie niitte hankaluuksie läpi nii sillo ei piä luovuttaa. Antaa vaa aikaa ja juttelee asiat läpi nii tajuaa että ei ne oikeesti oo menos minnekkää etkä oo jäämäs yksi vaikka siltä se välillä tuntuu. Joskus vaa pitää olla vähä aika pois että tajuaa mikä merkitys jollai ihmisellä on.